Käytiin vain näin ensin tiedustelukierroksella,
syötiin vähän eväitä ja kuvailinkin jonkunverran.
Sulassa sovussa hirvikärpästen kanssa viivyttiin puolitoista tuntia,
ämpärillinen marjojakin kotiintuotavaksi oli hyvä juttu.
Mummolan "vanhus" se jaksaa kantaa satoa vuosikymmenistä toiseen.
Omenat ovat pieniä kuin koristeomenapuussa,
mutta niitä on sitäkin enemmän.
Sappitatti poseeraa kavereidensa kanssa.
Kauniinpunaisia karpaloita oli paljon,
joskin niiden voisi vielä antaa kypsyä viikon pari.
Jotain pientä ja kaunista karpaloiden lisäksi
tapasin suon pienellä mättäällä.
Lähtiessäni katselin mummolan päätyikkunaan.
Maalit pokista rapisseet,
tukiraudat puitteissa ruostuneet,
kukkaverhot haalistuneet,
ajan tuulissa haurastuneet.
Liikahtamatta olivat verhot.
Ennen ne aina heilahtivat jos pihalle tuli joku.
Aika kulkee,
kaunis niin oli myös ajanpatinoima
ahavoitunut rakennuksen lautaseinä,
jossa oksankohdat olivat nousseet ajan
ja säiden vaikutuksesta ylös pintaan.
Kommentit