" Keskellä viikkoa kevyesti "

Erämaajärven rantapolkuja asteltiin eilen, välillä polulta sivuhyppyjä tehden.

Edessä tuolla on niemennokka. Sinne usein suuntaa veneemme kokka.

Pituutta niemellä yli kilometri reilusti. Moni ei poikkea polulta sinne asti.

Purinlahti vilkkuu sen takana. Siellä asustaa mun Kuikka-Koponen ja se on aivan ihana.

Kaverini tuttu on jo vuosikymmeniä. Pysytty aina todellisina ystävinä.

Tavataan usein kesällä ja talvisin kun ollaan pilkillä.

Vanha se on, vanhempi kuin minä, mutta sitä ei kyllä paina ikä.

Tai ehkä vähäsen kun näyttää se olevan surullinen.

Kertonut tarinoita siitä monia, kirjoittanut runoja somia.

Se ilostuttanut, innostuttanut, siitä kuvia paljon ottanut.

Oot hyvänmielen kamuni, siksi sua postaan / kuvaan blogiini.

Niemenokassa hyvä uimapaikka, usein oma rauha, vaikka

sopii nuotiolle muitakin. Saatatpa tullessas saada letunkin

jos oikeeseen aikaan paikalle saavut. " Tää paikka usein voittaa laavun."

 Nyt oltiin matkassa astellen, retkireppua selässä kantaen,

joten puut ovat auton takarontissa. Nyt ne pitää hankkia luonnosta.

Kuivia oksia löytyy aina, ei ne sylissä paljon paina.

Useinmiten paikka on siisti, mutta joskus joku ei kyllä viitsi

siivota jälkiään, viedä mennessään. Roskat, foliot  ja ne tupakantumpit,

jotka siellä nuotiossa tulijaa tuijottaa. Hyi, kuinka se inhottaa !

Veneellä tullessa pikkuharava, on meillä aina matkassa.

Sitten siivotaan, olo on mukava. Istuskella ja nauttia !

No, ei kannata hikeentyä, omien lisäksi vain pussiin kerättynä

viedään kaikki pois, jotta seuraalle tulijalle kivampi viihtyä ois.