Sadepäivän puuhastelua,

se on mummin ja vaarin laatuaikaa.

 yhdessäoloa, kerrassaan mukavaa.

lapsenlapsen, tytön pienen kanssa.

Tyttö vasta 4-vuotias,

hoidossa mummin, vaarin luona.

Kovin on hän touhukas,

arjen askareissa aina mukana.

Kun aamupuuro syöty on,

alkaa odotus niin malttamaton.

Pitisi jo saada aloittaa,

että pääsis maistaan taikinaa.

Aineet esille, tyttö mittaa.

Mummi, montako tesilitraa "

sokeria,  jauhoja ja montako munaa ?

Mummi antaa luvan " sotkottaa."

Se tarkoittaa: vispilällä sekoittaa.

Valmiiksi tulee taikina,

sitähän pitää maistella.

Niin tekin mummikin lapsena

ja niin tekee myöskin vanhana.

Paistetaan parit koepiparit,

sitten kaikki metsän kaverit.

Itselle suuri hirvi, iskälle karhu.

Mummille perhonen ja vaarille kettu.

Äidille sydän ja enkeleitä,

lapsi riemuitsee kaikista näistä.

Jatketaan sitten pullataikinalla,

yllätetään vaari mustikkapiirakalla

ja muut korvapuusteilla.

Kaikkea saa lapsi opetella,

kaulia, sokeroida, sutiloida.

Pyöritellä puustit ja pellille asetella.

Hienosti se hältä käykin,

vann sitten tulee nälkä

ja näkyy jo unentarvekin.

Mummin lihapullia lautaselle,

väsymys painaa lasta,

pullat odottaa paistoa.

Vaarin kanssa päiväunille.

Ilo on molemminpuolista

kuin myös hyvä olo.

Mummo puusteja uuniin laittaa,

mutta tyttö silloin kuuluttaa:

mustikkapiirakasta en tykkää,

mansikkakiisseliä voi mummi keittää.

Niinhän mummi tekee

- niin paljon -

tästä päivästä iloitsee.

Arkinen touhu on onnea,

kun seuraa pientä lasta.

Kuinka paljon onnea on paljon ?

Se on jokainen eletty hetki !

Se on  niin paljon !