Mikä on tärkeää, siinäpä mietittävää.

Kävelin hetken metsässä ja "käväisin sienessä."

Paljon ei niitä näkynyt ja oudon näköisiä olivat nyt

nekin, joita silmilläni näin. Kuvasin tämän tässä näin.

Kellahtanut tuo nurin on, koko sieni on aivan muodoton.

Syytä ei liene kysyä tähän, kuivuus. Pleas, sadetta edes vähän !

Janoon uupunut, kuivuuteen kuollut.

Niin kauniin punainen,vaikka ryppyinen ja ruttuinen

haperorypäs kankahalla. Kohtalotovereita vierustalla.

Enää ei auta elvytys eikä sateen kylvetys.

Kyllä vesi elinehto on kaikille.

Niin ihmiselle kuin koko luomakunnalle !

Tärkeitä asioita on elämässä on vaikka kuinka paljon,

järjestykseen niitä on laittaa aivan mahdoton.

Tää tuli konkreettisesti ensin mieleen,

kun oli aikomukseni lähteä sieneen.

Nyt sadetta on kuitenkin tullut jonkun verran

mutta kun metsässä kävin edellisen kerran,

niin sienet nämä, olivat kuivuutta kärsimässä.

ps. tänään kuitenkin isäntä keräsi korillisen aivan ehtoja

ja suuria kantarelleja, mutta sai niskaansa saman lukeman hirvikärpäsiä

ja hänen oli tultava pois metsästä  pikimiten. Sinne jäi paljon kanttiksia.