Kauas pilvet karkaavat metsää taa poistuvat

Saaren kärkeen kävely, raskasta, jalkoihin tuli särky.

Muttei haittaa, kärsin sen panttina tämän kokemuksen.

Jo siintää taivas sininen. Nyt oottelen syöntiä ahvenen.

Railokin jäähän tullut on.

Ei saa olla varomaton.

Näyttää jänökin pysähtyneen

ja hetken aikaa arvelleen,

ylittääkö se tuon railon.

Se kyllä osaa taidon

loikata tarpeeksi pitkään.

Eikä se empinyt nytkään !

Jäätä yli kolkyt senttiä,

ei tarvii vielä pelätä.

Aapo ja Kaapo, Uuno ja Hoopo, Turo ja Tero sekä pikku-Aatu

Seitsemän komeaa veljestä,

punasilmäistä ja hopeakylkistä,

seuranaan neljä kaveria,

teräväeväistä ahventa.

( punainen heijastuma särkien kyljessä johtuu punaisesta takistani )

Paikalla tällä on paljon tikkoja,

niinpä löytyy myös paljon koloja.

Tähänkin mäntyyn peräti neljä.

Osa muillekin linnuille,

sehän on selvä. !

Nuotiotuli pitää aina tehdä,

se on meillä sääntö pilkillä.

Ilman puita ei sinne mennä,

varman päälle näillä keleillä

on otettava tulenteko ja nuotio.

Nautintona makkarat ja teetuokio.

Joskus kaakao tai porokaffeet,

linnuillekin " tuliaisappeet."

Tässäpä toinen paikka nuotion.

Joku kelopuunkin raahannut on

kait istuimeksi siihen lähelle.

Vaan miten on käynyt puulle ?

Sitä poltettu päästä on toisesta,

palanut, nokinen se moisesta.

Kantoon kompastuin, kaarna irtosi.

Kosteana se maahan kimposi.

Mutta mikä oli kolossa tuossa.

Se lämmennyt auringossa

ja näytti liikkeelle lähtevän.

Totesin sen olevan elävän.

Taitavasti pakkia käytti.

Tällaiselta se sitten näytti !