Seittikoti tää niin taidokas, tonttipaikka ihan rannan tuntumas.

Arkkitehtuuria aivan uutta, kaunista ja erikoista. Katsoppa tätä ihanuutta !

Mikä onkaan tuo mytty harmaa, ensinäkemältä se on jonkun ötökän koti varmaan.

Näin tuumii tyttö pieni innostuen katsomaan. Mummikin kanssa me sinne kurkitaan.

Alakerta on ruskea, kuiva ja lämpöinen, ollut vauvakehto pienten hämppyjen.

Yläkertaan kasvaessaan muuttivat vihreään, siellä enemmän on niillä tilaa temmeltää.

Rantalepän oksistoon teki hämppyemo pesänsä. Parista saraheinästä taivutteli siihen seinänsä.

Siellä taitaa olla tuhansia, pienen pieniä jalkoja ja satoja sisaruksia, velikultia ja siskosia.

Kosketaan verkkoon - varovaisesti -  pienellä  korrella. Hei siellä, ootteko päiväunilla ?

Mutta mitä, mitä, seinä värisee, nyt pikkuhämpyt hätääntynee.

Kaikki oitis on liikkeelle lähtenyt. Tuleekohan meille varkaita nyt, 

tuumivat hämpyt hädissään? Ei, rauhassa olkaa, ei hätää mitään !

Kauheesti pyydämme anteeksi, tämä ei tule tavaksi !

Lapsi katsoi suurin silmin ihmeissään. Näin sitä oppii luonnosta tietämään.