Brunon huoli

Tyhjä on Brunon suoli,

vatsaa kurnii kovasti.

Apu löytyy varmasti,

pian poissa tämä huoli.

Puhalsi vieno illan tuuli,

tuoksun toi nenuun tullessaan.

Oisko tää totta ollenkaan ?

Uneksi tätä Bruno luuli.
 

Hankalaa on joskus haku,

löytää hyvää einettä.

Täällä sitä ja vettä,

tarjolla ois, oiva maku.

Bruno siili nåin ruokaa mätti,

ahmatti kun oli luonnoltaan.

Vatsa ilmoitti voinnillaan.

loput muruset kuppiin jätti.

Nyt on tyhjä  "mahatasku "

ja taas kurnii vatsaa.

Tää ei enää natsaa,

sillä kaikesta tulee lasku.

Bruno tästä kai sen verran,

opiksi otti, tuumi näin:

en ahne ole nälissäin,

kun syön seuraavan kerran.

Voi armaani, SOHVI kulta

tuuthan kanssani treffeille,

vaikkapa jätskikiskalle

Sit suukkosen saat sä multa.o titääkseen.

 ps. Bruno kosiskelee Sohvia, mutta Sohvi ei o