Iso-Korkealla aamulenkillä Ruskan kaa tapasin tään perhosen.

Kauan on ollut  jo toiveissa nähdä joskus sen.

Myös Ruskaa kiinnosti sama juttu, tää tilanne on mulle tosi tuttu:

kuono siihen, mihin tähtään ja sitten se jo poiskin lennähtää.

Se, joka oli siinä äsken, on nyt häiritty ja " minä itken."

Noin kuvainnollisesti vaan, tuleehan tilanteita uudestaan.

Yleensä Ruska istuu ja odottaa kun mamma ryhtyy kuvaamaan.

Nyt kyllä mokasin, kun haapaperhonen lensi yläilmoihin.

Haapapuuhun tietenkin ! Tervetuloa lenkille kanssani toistekin !

Silloin vois parempi olla tuurikin ! Bongata sinutkin !