Tein tämän kirjasen äkkisen inspiraation vallassa aamupätkästä tulleena ja yövuoroon menon välillä kotonani.

ps. tuhruiset kohdat kannessa, niissä on ollut kiillettä, joka on irronnut

Toilax-lootan kannet

valkeat blankot lehdet,

ylijäämä A-neloset.

Kokoon sitten kasattuna,

kierrätyksellä tuunattuna.

Samettinen hameenhelma

kansien suojaksi liimattuna.

Isoäidin kulunut pitsiliina,

muistona ehyt, kaunis kulma.

Siitä kannen sydänsommitelma.

Sidonnaksi silkkinauha.

Sivuilla kuivakukkia

vähän kuin kiiltokuvina.

Sisäkanteen käyttöohjeena:

Avoin kirjanen kaikilta kaikille !

Toukokuussa, millenniumvuonna 2000  eräänä valoisana työ-yönäni valvoessa kirjan ensimmäiselle lehdelle kirjoitin sen, mitä olin kirjasta tehdessäni miettinyt.

Minulta Sinulle, Sinulta Hänelle ...

Paljon hyviä, kauniita sanoja on,

joita jokainen tarvitsee.

Niiden arvo on usein mittaamaton,

lausujansa ne palkitsee.

Ei kulu ne käytössä milloinkaan

jos sydän on vilpitön.

Niitä lausua voit yhä uudestaan,

voimavara on se ehtymätön.

Jospa jokainen yhden sellaisen

kerran päivässä lausua vois

lähimmäiselleen pohjasta sydämmen,

olo kummankin parempi ois !

Kirjasen sisältö on mukavaa luettavaa.