Ruska haistaa heti kun takatontille mennään, missä siili on.
Vähän se tuhahti koirulille, mutta pysyi paikallaaan.
Ruska kokeili piikkien terävyttä
ja olisi sitten ruvennut leikkimään sen kanssa.
Vein sen sisälle ja palasin siilin luokse uudelleen ruuan kanssa.
Koiranmakkara on sen herkkua.
Juttelin sille niinkuin ennenkin,
koska kesy se tuntui käytöksestä päätellen oleva,
eli viimekesäinen tuttavuus.
Se nosti päätänsä ja kuunteli,
ei vetänyt missään vaiheessa piikkejään pystyyn ja lähti tulemaan kohti.
Haisteli kättäni ja kiipesi sen yli ruokalautasta kohti
Tarjosin sille kämmenellä ruokaa
ja kyllä se oli aivan varmasti viimekesäinen
siilimamma ( ?, vaiko pappa ? )
Sillä on niin pikkunen musta nenännipukka
ja pienet pikisilmät,
pienissä karvavarpaissa pitkät , mustat kynnet.
Näiden kanssa puuhastelu on ollut aina kivaa,
mutta en ole nähnyt tänä keväänä kuin tämän yhden yksilön.
Mitähän muille on tapahtunut ?.
Nyt taidan laittaa supiloukun kun koskaan ei poikasia näy,
vaikka kantavia emoja on joka kesä.
Pari vuotta sitten saimme supin olohuoneen ikkunan alta,
vaikka ihan taajamassa asummekin.
Niitä on paljon tässäkin paikoin,
koska hyviä pesä- ja piilopaikkoja on rakennusten alla riittävästi.
Kommentit