Pelon varjossa
Lapsi silmin niin kirkkahin,
luo katseen taivaan tähtihin.
Toivoo tähden näkevän
halki taivaan sen lentävän.
Hiljaa, hiljaa, niin hitaasti,
jotta kerrankin hän ehtisi,
toivoa yhtä ainoaa asiaa:
SYLIÄ,
jonkun turvaisaa,
johon voisi nukahtaa.
Silloin kyyneleet silmistä kuivua vois.
Se liian suuriko toive hänellä ois ?
Kommentit