Olennaista syyskuussa,

että

luonto tekee muutosta.

Syksyisessä aamussa

on viipyilevä aamu-usva.

Aamu-usva hyppää nousevan auringon kyytiin.

 Matalalla, lähellä veden pintaa se matkaa lammen toiseen päähän

haihtuen elokuisen aamutuulen kutsuvaan ja vielä lämpöähehkuvaan syliin.

Ilmassa on kasvoilla tuntuvaa suloista pehmeyttä

ja samalla öisen kasteen jälkeistä jo syksyä uumoilevaa raikkautta.

Hiljaisuuden musiikki soi korvissa.

Se on ihmeellistä, rauhoittavaa vaikka sitä ei voikaan kuulla.

Sen jokainen oikeinviritetty sointi löytää sielun syvimmänkin sopukan

poistaen ihmismielestä kaiken ylimääräisen.

 Jokapäiväisen kiireen tuoma kuonakertymä haihtuu 

ja tilalle jää ihana aisteja stimuloiva tila,

jonka sisällä voit antautua joka solulla niiden vietäväksi.

 Nyt on se hetki.

Pysähdy ja nauti !

ps. toinen kuva otettu syyskuussa