Kissasaari, saari pieni,

Loppijärven kainalossa.

Sinne tiistaina askeleeni,

suuntas aamunkoitossa.

Jäät paukkui ja alla rytisi.

pieni railo, sen päällä vesi.

Jäätynyt kiinni, paksua jää,

ei vielä mitään pelättävää.

Itsekseni kävelin siellä,

liukkaalla, järven jäällä.

Arvelin, jatkanko railon yli,

houkutteli Kissasaaren syli.

Seuraa sitten sain yllättäin,

matkaa jatkoimme näin:

kuulostellen, katsellen,

muotoja jään, järven sen.

Vastaan tulikin suuri este

eikä siitä pääse ylitse.

Saaresta railo kaislikkoon,

jäät pystyssä V-muotoon.

Nyt ei tästä mennä eteenpäin.

Vaarallista, kyllä asia on näin !

Palattiin takaisin Kissasaareen,

sen aurinkoiseen kallionkupeeseen.

Tein pienen tulen kevätkuivista,

tuleentuneista heinistä ja oksista.

Evästeltiin niitä, näitä jutustellen,

aurinko paistoi hemmotellen

säteillään ja lämmöllään.

Parhaita hetkiä on kevään

tällaiset mukavat retket

ja siellä yllättäin tavatut,

ihanat kanssaihmiset !