Kuva/ runotorstain haaste
Nro 107
SILTA TULEVAISUUTEEN

2007408.jpg

Silta suuntaan oikealle,
onko silta tulevaisuudelle,
uusille sukupolvillemme,
meidän lapsenlapsillemme?
...
Jos kuvaa näyttäis enemmän,
sais nähdä näyn synkemmän.
Poissa värit sinitaivaan,
veteen harmaata heijastaa
tulevaisuuden raskas esirippu.
Pienenpieni on kultahippu,
minkä ihminen löytää
kun metsää kaataa, kyntää.
Repii, raastaa paljaaksi,
muuttaa kaiken rumaksi.
Suurensuuria aukkoja,
hehtaareja ilman puita.
Risuisia patukoita, niputettuja
ihan kuin pitkiä sikaareja,
reunassa metsän, rivissä siinä.
Kun mikään täällä ei riitä,
ihmiselle päällä maan,
alla tämän sinitaivaan.
...
Rahaa, euroja olla pitää,
seuraaville sukupolville mitään,
jättää ei tarvitse.
Ihminen, MINÄ, ajattele !
...
Näinkö on näreet,
kohta poltanko päreet?
No, enhän nyt toki,
vaikka sisimpäni hoki,
maiseman yllä kaarrellessa
ylhäältä tätä katsellessa.
...
Näinhän se kuitenkin menee,
näin sitä ihminen tekee.
Siks kuvasta ruman poistin,
sen kauniimmaksi rajasin.
...
Tulevaisuuden sillalle

ja uudelle sukupolvelle.
Jotain kaunista, pysyvää,
toivoisin, että heille jää !