DSC00416.jpg

 

Pikku, pikku Pietu

Aamu oli aurinkoinen ja Pietu kovin iloinen.

Syykin tähän selvinnee,tarhaan ei Pietu tänään mee.

Äidin kanssa saa hän touhuta ja sehän on haskaa Pietusta.

Kukahan se tuolla sirittelee, sirkkako se viuluaan virittelee ?

Ääni kuuluu takaa mättään, selvähän siitä ottaa pittää.

Sääntö yksi, pihalla taytyy pysyä, mutta lupaa ei hän huomaa kysyä.

Luonnollista on uteliaisuus, ja nyt tulikin oiva tilaisuus.

Rahkasammaleelle pitkä loikka, mutta voi, voi, Pietu raukka.

Sirkka säikähti, ilmaan hypähti. Pietua harmitti ja itketti.

Vielä yhden loikan teki, sitten pää pyörälle meni.

Yksin istui määttäällä nyt, sammakonpoika eksynyt.

Liian kauaksi kotipihasta, oli se lähtenyt omasta.

Muisti äidin neuvon sen ja kotilammen turvallisen.

Vaan sitten jotain lämmintä, se aisti aivan läheltä.

Ruskakoirun, kaverin, se tunsi heti kuitenkin.

Ei enää ollut peloissaan, tiesi, että nyt se avun saan.

Yhdessä mennään kotio päin. Tarina on tosi, uskothan näin !

Nyt muistaa aina luvan kysyä ja kotilammella pysyä  !

DSC00410.jpg

Pietu loikki kotilampeen joutuisasti.

Ui sammakkoa äidin luokse ja kiitti Ruskaa kaunihisti.