VARJOsta valoon

Kuin puhdas, valkoinen paperi. Alku alkavalle matkalle. Syntymän ihme, äidin kohdusta valoon ja maailmalle. Siitä alkaa valon ja varjon leikki elämän hiekkalaatikolla. Extremeä koko elämä, ihminen suunnittelee, elämä määrittelee tahtomallaan tavalla, joskus yllättäen valoisasti, iloisesti, joskus luo tielle tummia sävyjä, pelottavia varjoja.

Jatkumoa sukupolvesta toiseen ja aikas kummallisia matkakertomuksia meille syntyy elämämme taipaleelta. Usein niitä varjostaa menneiden haamut, asioita ja tapahtumia, joista on vaiettu ehkä monien vuosien ajan, mutta jotka kulkevat nykyajassa antamatta rauhaa mielelle. Monenlaisia negatiivisia tunteita, vihasta, kaunaan ja kaikkea siltä väliltä, joita katkeruuden tuuli pyörittää milloin milläkin voimakkuudella. Toiset sanovat niitä luurangoiksi kaapissa, toiset menneisyyden varjoiksi. Joillakin ne seuraavat läpi elämän turhana painolastina harteilla. Jospa ne saisi käsiteltyä ajallaan pois ja antaa sen jälkeen tuulen mukaan ja auringon matkaan. Elämä olisi monin verroin helpompaa tuon turhan energian hukkaamiseen, jonka voisi käyttää paremmin elämästä ja arjesta nauttimiseen. Onneksi elämällä on siihen myös viisas ratkaisu: se pehmentää iän karttuessa oman elämän virhearviointien myötä ymmärtämään myös menneitä sukupolvia ja niiden tekoja. Varjoja kun voi syntyä ja syntyy kaikille meille.

Varjona olen ollut monesti myös työssäni. Horjuvan, huimauksesta tai muusta syystä kärsivän asukkaan takana monesti olen kulkenut varjona kun mummot ja papat ovat olleet osastokävelyllä tai ruokailuun menossa. Henkilölle se on jonkinlainen henkinen turva tuo " hoitajan varjo."

Hauskaa liikkuvaa varjoa syntyy Taarintiellä Ruskaa lenkittäessä pimeällä katulamppujen valotolppien välillä. Ensin se on lyhyt ja tumma, mutta piteneen ja vaalenee lähestyttäessä uutta lamppua. Myös lapsuuden kuutamovarjot olivat jänniä, joskus pelottaviakin, mutta leikki itsessään niin kivaa naapurin ja serkkupoikien kanssa. Iltasella ennen nukkumaanmenoa leikittiin taskulampun valossa seinälle kuvastavia varjoja, joita muodostettiin käsiliikkeillä.

Yleismaailmallisia varjoja on tällä hetkellä paljon, mutta tätä kirjoittaessani kun katson ulos ikkunasta, näen auringonsäteiden kultaavan pellon valkean lumihangen. Siinä näkyy siniset ojanpientareen takana olevien puiden varjot, mutta ne ovat hyvin kauniit. Tässä hetkessä pudotan harteiltani kaiken painon ja huolen varjon ja nautin aamukahvini hyvillä mielin tulevan arjen haasteiden edessä. Luonto antaa voimia ja kantaa !