Viikonloppuna katselin maailmaa "vähän vinosti ja alaspäin."
Pitkään odotettu ja usein siirtämään jouduttu taivaallemeno toteutui.
Lentäjä ei ollut aikaisemmin tapaamani ja kone oli pieni moottorikone.

1910919.jpg

Kolmen miehen mittainen, mutta kaunis yksilö.
Ei aivan niinkuin olin odottanut, mutta kuitenkin,
Olen aina sanonut, että benzi-hyppy on vielä tekemättä,
 mutta tämä kyllä vastasi sitä ja paljon enempääkin
monen näkijän ja kuulijan mielestä.
Kaksi edessä vähän vanhempaa
 ja meitä kaksi takana pikkasen nuorempaa.
 Ohjaimissa 78 -vuotias veteraanilentäjä,
 jota lähes samanikäinen "pilotti " vieressä ohjasi.

Kaikki tiukasti  kuin sillit suolassa,
 jalat etummaisten peffan alla vanhanajan siipiveikossa.

Siitä sitten rullattiin kiitoradalle ja ilmaan.
Peukunpitäjiä oli kentänreunalla.

Jännittihän tuo, mutta kun leikkiin ryhtyy, sen kestäköön.
Hurjalta se tuntui tuo pienessä purkissa istuminen
 ja kyllä sitä apua pyysi joltakin suuremmalta varjelijalta,
jotta sitä ehjänä takaisin maanpinnalle tultaisiin.
Suuntana oli vain kaksi vaihtoehtoa,
joko mennään taivaaseen tai tullaan alas ...

1910875.jpg
Kotipaikkakunnan kauniit maisemat monine järvineen
ja lampineen hälvensivät jännitystä vähän.
Tuli siinä ajateltua monenlaista alas katsellessa.

1910895.jpg

Tässä kolme lampea, joista etummainen on erityisen  lähellä sydäntäni.
Täältä kun ei ole muuta kuin alastulo ja sekin kovaa jos joku menee vikaan.
Hauskat papathan ne oli etupenkillä. mutta ....
Oma syy, sanoisin kun uskalsin.

1910884.jpg

Kierreltiin kolme varttia, nopiaan käy matka linnuntietä vaikka mihin.

1910889.jpg

Mutta orpo olo sitä on
 kun näkee samalla kertaa putken siipeen

 ja laskupyörän ja sen alla maaston, metsät, järvet, lammet
 ja asutuksen aivan pienenä.

Sitä tuntee itsensäkin todella pieneksi.

1910900.jpg

Lentokorkeus oli noin kolme-neljäsataa metriä tällä pienellä koneella.
Pidän kyllä purjelentokoneella lentämisestä enemmän.

1910892.jpg

Siinä ei käännökset ja kaarteet tunnu
koneen moottorinäänen ja tärinän myötä niin kehossa.

1910878.jpg

Alastulo jännitti enemmän kuin nousu.
Kiitokset papoille, jotka toivottivat uudelleen tervetulleeksi
 meidät kanssaan uudelle matkalle ensikesänä.
Hauskaa heidän kanssaan oli haastella vielä maassakin.
Pelkoadrenaali purkautui vasta jälkeenpäin
kun sitä ehti ajattelemaan oikein kunnolla koko juttua.
Hieno homma ja uskomattoman ihana tunne nyt !