Mustarastas
Vaikkakin niin kaunista,
on laulus melankolista.
Huilus haikeat sävelet
ne rauhoittavat sydämmen.
Kun illalla auringonsäteet
paistavat koivun latvukseen.
Istahdat sinne korkealle,
Suomen sinisen taivaan alle
ja aloitat oman konserton.
Kuuntelen, olen sanaton !
Joskus kyllä ihmettelen
siipes maassa tepastelet.
Sorry, miksi niin teet,
miks aina
pensaan alle meet ?
Pihassa oot kaiken aikaa,
arka et oo kuitenkaan.
Josko se on vain tapasi,
älä välitä
vaikka asia minua vaivasi !
Kommentit