DSC03424.jpg

Mustarastas

Vaikkakin niin kaunista,

on laulus melankolista.

Huilus haikeat sävelet

ne rauhoittavat sydämmen.

Kun illalla auringonsäteet

paistavat koivun latvukseen.

Istahdat sinne korkealle,

Suomen sinisen taivaan alle

ja aloitat oman konserton.

Kuuntelen, olen sanaton !

 

Joskus kyllä ihmettelen

siipes maassa tepastelet.

Sorry, miksi niin teet,

miks aina

pensaan alle meet ?

Pihassa oot kaiken aikaa,

arka et oo kuitenkaan.

Josko se on vain tapasi,

älä välitä

vaikka asia minua vaivasi !