Tää aamu valvotun yön jälkeen,

se historian lehdille jää tälleen.

Pelkona ja ahdistuksena.

Uhattuna on maailman rauha.

Sotaa kun ei ole kokenut

siitä vain lehdistä lukenut

ja telkkarista joka päivä katsonut.

Se ollut aina niin kaukana,

ei tunnetta siitä todellisena.

Vanhempienkin sotakertoma,

se on ollut hiljainen,

tuskallinen tarina.

Vaietut, nuo raskaat tunteet,

salassa itketyt kyyneleet,

Kivut jäytävät kehossa,

traumat viiltää ajatuksissa.

Sitä toivonut on aina,

ettei koskaan tuntea

tuskaa tällaista kokea,

kenenkään enään tarvitsisi.

Jospa niin maailmassa olisi.

Itkua, toivottomuutta, tuskaa,

sota tuo niin  paljon tullessaan.

Niin moni ilman turvaa, rakkautta,

Odotan päivää huomista, uutta !

Josko järki voittaa ja rauha koittaa !