Hallatar ja pakkaspoika
Illan tullen aurinko laski,
pakkaspoika neitoa kosi.
Suukon kylmän, jäisen
antoi poskelle neitosen.
Häät me sitten vietetään.
Pian, pian nyt jo tänään.
Nythä on onkin sää oiva,
miettivät Hallatar ja Pakkaspoika.
Hallatar, neito valkoisissaan,
ohuessa pitsikoltussaan
tanssi pihan tanhuvilla,
vihreällä nurmikolla
höyhenenkevyin askelin.
Olen maailman onnellisin,
se ajatteli
ja Pakkaspoikaa suukotteli.
Hääkimpustaan sieviä, kuurankukkatähtiä
morsian valkohuntuinen nurmikolle sirotteli.
Se oli niin onnellinen.
Pakkaspoika neidon tanssia seurasi
ja pihanurmea ihasteli.
Kuinka kaunis olikaan
kuurankukkien peittämä valkea maa.
Yön syliin vaipuivat ne onnessaan.
Aamun tullen koko pihamaa
oli kuurankukkia valtoimenaan.
Onnemme valtakunta,
sanoivat Hallatar ja Pakkaspoika.
Vai oliko kaikki sittenkin vain unta ?
pm -23
Kommentit