Vuodatus vei kuvat

 
 
Kukka kaunis, kuulu
on
Tornionjokilaakson ruusu.
Kerran kauan vuosia sitten,
livenä näin kukkivan sen.
 
Taimen pienen kotiin toin,
itsekseni vain sitten hoin;
kyllä kait täällä etelässä
kukit hoidossa hyvässä.
 
Ei ihan samoin ajatellut,
hän, joka mulle antoi sut.
sanoi jos lähdet mun luo,
et kukkasia sä mulle suo.
 
Oot ruusu vieraan maan,
sen kyllä nähdä saan.
Sua monta vuotta katselin,
lannoitin, hoidin, kastelin.
 
 
Vaan ikävä sulla sinne
oli niin kova minne
juures jäivät, piha rakas.
Sinne ikävöit sä takas.
 
 
Viime syksyn aikaan,
 mikä mieleen saikaan,
yksintein päätin sen,
tää on kesäs viimeinen,
 
jolloin sua hoivaan
ja sitten mennä saat.
Muutti Luoja suunnitelmat,
luonnolla on omat ajat.
 
Minulle Hän antoi aikaa,
sinut laittoi kukkimaan.
Kiitos mulla sydämessä,
sinäkin kukit nyt tässä.
 
Altaan vieressä ilonani,
monta päivää seuranani.
Juhannusruusun seurassa
ja pihakoivun katveessa.
 
Voimaa saat ja rakkautta.
Elämä antaa viisautta
ajatella , myös arvioida,
uudelleen monia asioita.
 
Sillä nyt juuri tässä,
on hyvä hetki elämässä.
 
pm - 10