Kevät teki diilin auringon kanssa.

Sitä pitää juhlia.

Se jakaa nyt säteitään kaikkialle ihan tuhlailuun asti

ja otti vähän förskottia vuodattaen alas shampanjaa katonreunan jääpuikkoja pitkin jo kuukausi sitten kun suojasää on päivystysvuorossa.

Paistelee ystäväni Irkkusen reseptillä tehtyjä pälvilettusia kulkijoiden matkaevääksi.

Nopeasti se sulattelee pienen pieni plänttejä, sydämmiä, joita ei voi syödä, mutta niitä voi ihastella. Ne ovat ensimmäisiä merkkejä keväästä.

Muurahaisilla on jännä tornitalo, jonka ne on hauskasti rakentaneet pitkäksi jääneen kannikon vierren. Pysyy ainakin pystyssä. Sisällä on varmaan hissi, josta pääsee ylös pölkyn päälle. Paljon niitä sieltä sisäpuolelta tuleekin ulos reiístä, joten jonkinlainen kulkureitti siellä täytyy olla.

Auringonpaiste ja lämpö saa ne heräämään aikaisin keväällä. Rakennustouhut ja julkisivun entraus alkaa välittömästi.

Tällä työmaalla ei ole laiskureita !

Auringon kuivattamasta, tuleentuneesta heinikosta kömpii esiin leppis silmiään siristäen ja ihmetellen, joko nyt on aika herätä kevääseen. Se kiipeää ylös vanhaa, kaarnaista männynrunkoa ja on aivan huumaantunut auringon lämmöstä.

Kuusi humisee hempeimmillään tuulen soittaessa sulosointujaan ja se odottaa, että Kurre tulisi tänäkin kevättalvena maaliskuulla tekemään pesänsä sen yläoksistoon.

Niin mielellään se heijaisi pikkuriikkisiä oravanpoikia latvuksessaan. Olisi niille lapsenvahtina kun ne leikittelisivät sen oksistoissa,juosten ylös, alas ja ympäri puunrunkoa, hyppelisivät oksalta toiseen jopa naapurikuuseen. Kuusesta se olisi todella mukavaa.

Kevät todella tekee tuloaan, kunhan ei saisi lunta silmillensä ja joutuis ottamaan takapakkia.