Olipa kerran poika nimeltä Matti.

Pieni, vilkas ja villi luonteeltaan.

Keksi kaikenlaista tuosta vaan.

Metsässä kasvoi sieni, suuri tatti.

Sillä muhkea jalka ja komea lakki.

Männynjuurella se siinä asusteli

ja kavereidensa kanssa hengaili.

Hauska näky tuo sienten sakki !

Metsikköön juoksi pikku Matti,

kas tuossapa onkin suuri tatti,

mainio potkupallo, katsos tätä:

Kauas lentää, yli mättäänkin.

Vaan kuinkas sitten kävi,

koko sienisakki tään näki.

Kompastui risuun, kaatuikin

pepun alle vaari-tatti mätä,

liiskautui, se kamalalle haisi.

Tässä se opetus tulla taisi !

 Matti itkien juoksi kotiin,

kipusi äidin hellään syliin.

Päätti sitten, ettei koskaan,

toisia kiusaa ei  enää milloinkaan.

Äidin kanssa yhdessä,

olivat huomenna metsässä.

Pikku-Matti tatin näki,

hienon teon sitten teki.

Anteeksi siltä pyysi.

Opetteli tuntemaan sieniä,

suuria ja pienen pieniä.

Löysi paljon mielenkiintoista

ja oppi nauttimaan luonnosta.