KUIKKA-KOPONEN

Käyn usein tällä lammella ja laavuilla astellen rantapolkua.

Jo vuosikymmeniä sitten näin tämän kuvatuksen

ja olen sitä kuvannut kymmeniä kertoja eri vuodenaikoina ja erilaisissa säissä.

Kuikka-Koponen, tuo rakas lintunen.

Kuvatus Melkuttimen lammen.

Kun katson sitä,

olemus sen vähän surullinen

vai luulenko vain ?

Siihen tutustua sain

jo vuosia paljon sitten.

Sen huomasin hetimitten

rannan polkua astellessa.

Oli kesä

ja Kuikka-Koponen,

se keinui lahden aallokossa.

Kuinkahan vanha, tiedä en ?

Rantoja kun näitä katselen

ja veteen kaatuneita puita,

niitä on paljonkin noita.

Se on kovaa ydinpuuta

eikä se lämpimään täältä muuta.

Paikkalintu, reviiriuskollinen

polun kulkijalle on Kuikka-Koponen.

Kesät, talvet paikallaan,

uiskentelee kotilahdessaan.

Huomaako sen joku toinenkin ?

Olen kysynyt, " muistan nuo ilmeetkin ."

" Ittensä ja mielikuvituksen kanssa leikki on kivaa

ja joskus sen voi näin toisellekin jakaa."