Jalmari parka ja surku olo !

Nyt on aikas orpo olo, tilannekin tää ihan nolo.

Täällä yksin mä sateella, värjöttelen marjapensaan alla.

Pyrstösulatkin irti lähti, ego ja ylpeyteni niin kärsi.

Yhteinen kylpypaikka meillä tässä, oli vielä kesän alussa lämpimässä.

Mutta nyt on kaikki toisin, poissa ilo, päivä aurinkoisin.

Kukkona tappelin akasta, susta, kävi kuin Jaakko Tepon laulussa.

Naapuri vei multa sen, akan ja mahiksen onnehen.

Kasvattelee nyt pesuettaan, minä katselen sivusta vaan,

heidän auvoista onneaan !

Pihalla murheissain astelen,

sua, ensirakkauttani muistellen.