Olen, mikä olen

ja tässä katselen

kulkijoita poluilla,

Melkuttimen rannalla.

Ai, tuolla ne jo menevät,

äsken juuri olivat tässä.

Lammen ympäri kiertävät,

mutta luonani evästämässä

poikkeavat jo toista kertaa.

Se on kyllä minusta kivaa.

Kulkijoita on monenlaista,

sakkia nuorta sekä vanhaa.

Luontoon jää kaikenlaista:

paljon sotkua, paljon roskaa.

Jospa jokainen

jaksais ne mukanaan kantaa

takaisin kotiinsa, omiin roskiinsa.

Kaljatökit juotuna, tyhjänä, 

  ja kääreet.

kun eväät on syötynä.

Kiva ois silloin nuotiolle

poiketa paikalle siistille.

Minun ja sinunkin, luulen niin.

Paikka tällainen

taas kerran siivottiin

ja sen päälle makkarat paistettiin.

 Kuumaa teetäkin juotiin.

Kyllä meil oli mukavaa niin !