Pesä hieno tuunattu
tammenoksan haarukkaan.
Ollut on rohkeutta
kun pihapiiriin rakentaa.
Savella kuori muotoiltu.
Ulkosivun heinäsistä.
osa roikkuu sivuilta.
En vain arvata tiennyt
että poikaskehto pehmyt,
se olikin höyhenistä.
Ensin hetken ajattelin,
tuon pesän hetimiten.
Hajoittaa sen meinasin
sitten muutin mielen.
Kiipesin ja mitä näin.
neljä munaa vihreää.
Rastasemot ylläpäin
lensivät ne hädissään.
Suuri oli niillä huoli
omasta kotipesästään.
Jos puuttuis toinen puoli,
mitä sitten tehdään?
Katselin ja aattelin,
en tätä halua tehdä.
Katsoin tuota, kuvasin,
mä tahdon
poikasetkin nähdä.
On ilo ollut seurata,
päivin illoin katsella
kun emot hoitaa toisiaan,
rakentaessaan kotiaan.
Kuoriutumaan odottaa,
ne pienenpieniä poikiaan.
Vaan Juhannusaattona
jo niin varhain aamulla
oli emo pienen hetken
poissa
tehden ruokaretken.
Niin johan kohta pian,
tuohon pesäpuuhun pihan
ne ryöstöretkelle tulivat
ja kaiken siinä tuhosivat.
Tuntomerkkeinä pitkä pyrstö,
ei auttanut nopea häätö.
Vain paita valkoinen vilahti
ja frakki kiiltävä hohti
pesältä pois lentäessään
nauraen ilkeästi perässään.
Suru oli emon palatessa,
suru suuri huomatessa.
Poissa munat, rikki pesä,
tällainenko meidän kesä ?
Luonto näyttää luontonsa,
tarkoitus on kai kaikella.
Toisen pesueen vielä ehkä,
rastasemot voivat tehdä.
Pihapuun vanhaan pesään,
jäljellä on vielä kesää.
Kommentit