Pikkupottui

Sydämmellistä Ystävänpäivää toivottelin viimevuonna

helmikuun alusta 14.sta päivään asti sydänperunoilla ajatusteni kera ystävyydestä.

Jätin muutaman perunan  allaskaapin takaosaan vartuumaan kevättä

istuttaakseni ne sitten maahan äitienpäivän aikoihin keväällä.

Ihan mielenkiinnosta halusin kokeilla,

onko niiden jälkikasvulla samoja muotoja kuin emomukuloilla.

Unohtuivat sinne tietenkin ja aikojen päästä siivotessani löysin ne tämän näköisinä.

Rypistyneet, ruttuiset, pitkät violetit juuret.

Ihan letit niistä palmikoi, miten ne noin kasvaa voi ?

Pimeässä kaapissa, ilman valoa.

Ovatpa ne suloisia !

Mutta katsoppa kuvaa tätä, se aiheutti hämmennystä

ainakin minussa suuresti ja muitakin tää ihmetytti,

sitten kaikkia nauratti.

Mikä ilmiö, pieniä palloja kuin helmiä

kasvoi juurien tyvellä ilman multaa ja kylvöä.

Kyllä luonto ihmeellinen !