Lähti poika polleena,

jäi neito kaipaamaan.

suruissaan ja itkuisena,

ylkäänsä odottamaaan.

Merten taa, Ameriikan maille,

kulkuri matkasi maailmalle.

Neito turhaan odotti sulhoaan.

Jokin pieni kasvoi kohdussaan,

sai neidon se yhäti toivomaan,

josko joskus ylkä vielä palaisi.

Oman poikansa näkisi.

Hänen pihan poikki juoksevan

ja lapsen syliinsä sulkevan.

Rellestellen, leveillen

siel poika eleli vaan.

Juoden, pelaten läpi vuosien

eikä silti löytänyt onneaan.

Aika kului, vieri vuodet.

palasi sulho matkoiltaan.

Sieltä tuliaisina tuoden,

vain katkeruuden mukanaan.

Tarinan jatko jääköön arvoitukseksi,

lukijan omaksi tulkinnaksi !

saattaa saada jatkoa ???

ps. sydämmen syvyyksistä vuotaneet pihkakyyneleet

on sydämmen syrjään ne kiinni jääneet !