33 vuotta varttunut, uljaaksi puuksi kasvanut.

Liian suureksi, on jo vaaraksi

kaatuessaan väärään suuntaan, tuonne naapurin pihaan.

Koivu kaksihaarainen, juureensa asti halkinainen.

Pienenä sen istutin, kasvua sen seurasin.

Niin ihanaiset liuskalehdet, ne hiirenkorvilta kesän tehden

puhkesivat toukokuulla. Vuosikymmeniä oksillaan sai kuulla,

lintuin laulut, lasten leikit, joskus riidankin meitin.

Aika kulki, vuodet vieri, kohtalonsa puu tiesi.

Siihen tyytyen, nyt takassa lämmittäen

jättää jälkeensä lämpimän muiston.

Elämänsä elänyt ja tehtävänsä tehnyt.