DSC08839.jpg

Myöhään syksyyn kestää lesken ( lehti ).

Uupuu hiljaa talven alle.

Kunhan kevät meille ehtii,

nousee kukka pientareelle.

Miksei yhdessä, miksi yksin,

on luotu ne kulkemaan ?

Kauniit ne kaksin, sylityksin

olis onneaan loistamaan !