Tänään aivan aamulla,

kävit ruoka-apajalla.

Vatsa täyteen pähkinöitä

pivoon poskeenkin vielä.

Vähän matkaevääksi

 loput kotiinvietäväksi.

Pelkään niin sun puolesta,

sydän syrjällään huolesta

olen aina kun ajattelen,

mitenkä kotiin pääset.

Ymmärrät varmaan sen !

Moni siinä henkensä

on menettänyt hetkessä

tien yli juostessaan.

Autot ei ajaessaan

väistä eikä hiljennä,

siis muista aina tämä:

katso suuntaan molempiin,

sitten loikkiin nopeisiin

valmistaudu ja juokse

yli tuon vilkkaan tien,

kotikuusen luokse.

Tuuthan huomenna viel !

ps. kuva on viime kesältä.

Tänä talvena ei taida olla yhtään viimevuotista kurrea elossa

kun eivät osaa mennä kurre-automaatille

aukaisemaan kantta pähkinöitä ottaakseen.

Pääkadulla on moni jäänyt auton alle syksyn aikana.

Laitan vielä täänkin viime kesältä.

Kyllä näihin jos mihin kiintyy