Annettu tehtävä

Ensin pitää korostetusti kehua itseään ja sitten samat asiat vähätellen rankasti.

" ITSEKEHUA "

No, nyt on olo kuin Helppo-Heikillä. Saa antaa tulla tuutin täydeltä itsekehua. Minä, minä, minä se osaan, oon ihan itseäni täynnä, osaan nääs vaikka mitä.!

Osannut oon vaihtaa renkaan Sumbeamiin talvipakkasella kolmatta muksua oottaessani kahden kiukutellessa takapenkillä ja parin miehen vierellä naureskellessa auttamatta naista tilanteessa, jossa luulisi miehisen ritarillisuuden tulevan vahvasti esiin. Hyytyihän tuo nauru sitten noloihin hymähdyksiin ja mun ennenaikaisiin supistuksiin. Ja kyllä ne pesuallas- ja keittiöviemärit juoksee reippaasti vettä inhottavan puhdistussession jälkeen. Moottorisahan ja kirveen kanssa olen ollut aina sinut, klapit takkaan, puuhellaan ja saunaan ovat aina löytäneet paikkansa eikä ole mennyt sormi suuhun kanaa kyniessä, riistaa nylkiessä tai kalaa uistellessa ja fileeratessa. Toukkakasvattejani osaan hoidella hyvin. Vaihtaa lakanat ja siivota vessan. Osaan syöttää niitä oikein. Ne luovat nahkojaan ja koteloituvat talvehtimaan ja kun kevät koittaa, kotelosta kuorituu kaunis perhonen, suuri kiitäjä tai yökkönen. Siitä osaan iloita todella suuresti. Kirjoittaessa tätä juttua kylässä oli Pikku-Hilja, joka pyysi laittamaan oman mielipiteensä myös tähän soppaan: Mikään ei voita mummikin murukastiketta ja pannukakkua ja sitä onkin toiveissa kerran viikossa, molempia tänäkin päivänä.

Voi hyvät hyssykät, sinä se osaat vaikka mitä, sanois Aulikki !

Mutta, mutta, eikös kolikollakin ole ne kaksi puolta, kruuna ja klaava. Joten, jos minä osaan asioita kruunan puolelta, sinä osaat varmasti siltä klaavan puolelta muita asioita ihan yhtä paljon tai enemmänkin. Toki voimme hyvässä lykyssä oppia toisiltamme monia asioita kummankin iloksi ja hyödyksi. Pointti on minusta siinä, että jos olen innostunut ja kiinnostunut jostakin aiheesta, haluan sen myös oppia, Sinulla on varmasti omat lempijuttusi, joita teet ja osaat. Ollaan vain kaikki hyviä, mestareitakin omalla tavallamme.

Yhden asian vielä haluan sanoa, missä omasta mielestäni olen hyvä. Osaan elää elämäni kaikilla väreillä, nauraa omille tekemisilleni ja itselleni. Mutta, mutta, sitten se yksi asia jota en oo oppinut, joka ei kertakaikkiaan onnistu minulta.  Tässä epäonnistumisessa voinkin kehua itseäni todella itkettävästi. Moneen kertaan kokeiltuna, ohjetta noudattaen epäonnistumisen tunne on vienyt oppimishalunkin. Enää en edes kokeile. Minä en kertakaikkiaan osaa tehdä lusikkaleipiä. Jos sinä sellaisen taidon osaat, niin het pyytäisin tekemään ja maksamaan niistä hyvän hinnan ja kehuisin Sinua kaikille. Nyt lopetan tään itseni kehumisen ja jään odottamaan niitä lusikkaleipätarjouksia ja kehun sitten Sinua enemmän kuin itseäni.

" ITSENI VÄHÄTTELYÄ "

No, voi helvata ! Kuka nyt renkaat vaihtaa, minä en ainakaan niitä osaa. Sekaisin menee alle etu- ja takapyörät. Pultteja en pysty kiristämään tarpeeksi kovalle. Aikas vaarallista touhua, mutta ajellaan sitten vain riskillä.

Pesuallaskin jumittelee taas. On sillä aikaa lirutella koko yö sinne putkistoon, suljen korvani siltä inhottavalta tipanpudotuksen napsulta. En viitsi, en halua ja se mönjä haisee kamalalta, hajotan vielä koko putkiston ja tulee vesivahinko. Hoitakoon joku muu, minusta ei siihen ole.

Tänään ei saunaan mennä, puut on kaikki loppu ja katson tätä Poirottia ja selaan samalla FB:ia. Kirveenvarsi meni eilen poikki ja Tokmannille en aio lähetä moisen takia. Voinhan laittaa patterit päälle, vaikkapa ihan täysille. Pikku-Hiljalle ostan kinuskimakupalan kun pannukakkukin meni sananmukaissti ihan pannukakuksi. Sitä ei mummikki nyt tällä viikolla valmista. Miten se aina epäonnistuukin tuo murukastike, palaa mustaksi sipulit, Hiljakaan ei sitä enää fanita ja halua.  Eikä hän halua sen takia tällä viikolla mummilaankaan.

Toukkanikin on eloton, en niitäkään osaa enää hoitaa. Taidan heittää hanskat naulaan, uskallan äänekkäästikin kirota. Oon ihan vätys, voin sen todeta nyt ja tunnustaa kaikille ja varsinkin itselleni.

Ihanaa rypeä joskus itsesäälin alhossa ihan näin vaikka virtuaalisti. Joskus se valitettavasti on ihan tottakin oikeasti. Mutta otanpa kirjan esille ja painun sitten viltin alle. LÄHTEEN RANNALLA ELÄMÄn Ida-tyttönen saa viedä minut aivan muihin maailmoihin.