Joskus voi suunnitelmanmuutos olla todella ihana asia.

Vaikka puutarhassa olis töitä miten paljon, oli tänään irtiotto niistä

ja vaihto muuhun ohjelmaan todella miellyttävä yllätys itsellenikin.

DSC06767.jpg

Päätin lähteä extempore tilaisuuteen, Aino Kallaksen kesäkodin maisemiin Syrjään.

DSC06760.jpg

Perunapitäjän plikat katsastelivat ulos ikkunalta, jotta nyt on hyvä perunanistutusilma.

Pikkukorit käsivarsillaan olivat vallan ihana näky.

DSC06753.jpg

Tuomipuut kukkivat pihapiirissä

ja tuoksukin tuntui vielä iltapäivällä hienon mietona ilmassa.

Voikukkafestarit ja pottuilu-päivä oli suunnattu kaikille.

Tytöt olivat puettu ihastuttaviin valkoisiin essuihin,

jotka oli ommeltu vanhoista isoäidin aikaisista lakanoista.

Kauniit virkatut pitsit olivat kunniapaikalla helmoissa ja rintamuksissa.

Päätä kaunistivat voikukkaseppeleet, jotka tekivät itse paikanpäällä.

Lapset olivat ideoineet ja järjestäneet kesäleikkejä yleisölle ajankuluksi.

Perunoilla ja kävyillä pelattiin risti-nollaa pihanurmikolla, 

pottui heitettiin ämpäriin ja pisteitä sai eri tasoilla.

Lapset osaa leikin taidon ja monet aikuisetkin heittäytyivät niihin mukaan.

Silloin kaikilla on yhdessä kivaa ja sen kyllä huomasi.

DSC06799.jpg

Kivasti mietitty myös tää "PERUNATEATTERiJUTTU ", jonka toteuttamiseen oli tuotu askartelumateriaalia monenlaista. Perunalle tai sipulille sai koota esiintymisasun ihan itse ja miettiä sitten sille tarinan, joka esitettiin sisätiloihin rakennetussa teatterissa. Sekin aivan ihana lasten ideoima, esirippuverhotkin.Niin hauskoja, mielikuvituksellisia hahmoja lapset tuunasivat itse, pienimmät vanhempiensa auttamana.

Ja tarinat olivat ihkuja heidän esittäminään.

 Sisälle oli myös katettu buffet-pöytä, jossa kunniapaikalla olivat potut. Pottulohkoi uunista, joita sai dipata erimakuisiin kastikkeisiin. Kotitekoista, OIKEAA PULLAPITKOO, jonka päälle sai laittaa voita paksulti ja sen päälle vielä marmelaadia tai hienoo sokeria. Sellaista mekin tehtiin naapurintädin leimomasta uunituoreesta runtipullasta lapsena. Kahvin ja seurustelun aikana pöydän antimilla oli kysyntää ja piparit ja pullaviipaleet löysivät paikkansa makuhermoilla.

Mielekiintoisen luennon piti ystäväni Terttu, joka kertoi perunalajikkeiden syntyhistoriaa hauskalla tavallaan, historiaa, joka oli ihan oikeaa jokaisella perunalajikkeella.

Hän on tehnyt pieniä 10-30 senttisiä peunanukkia, poikia ja tyttöjä, isäntiä ja emäntiä yli 300 omin käsin askartelemalla.  Niilä jokaisella on perunalajikkeen nimi ja ne ovat kuuluisia yli kuntarajojen ja kauempanakin.

Kyllä olivat järjestäjät panostaneet koko joukolla asiaansa, tähän tapahtumaan, se kyllä tuli todettua.

*********************

Minäkin innostuin askartelemaan perunanuken,

Mummikki-muumimamman.

Mummikki-mamma matkasi mukanani myös kotiin ja ihmetytti se RUSKAakin kovin.

DSC06792.jpg