Koivunlehdet tanssivat ilmassa,

väliin kirmaavat asfaltilla.

Ilta-auringon säteissä ilakoivat

ja pohjoisesta puhaltavaa

Tuulenpoikaa ne kiusoittelevat.

Keimailevat ilmassa pyörien,

viettelevästi flirtaten.

Tuulenpoika ihastui,

  tunne rakkaudeksi muuttui

vaan kuinkas kävi ?

" Tulella ei leikkiä saa,

rakkaudella ei ainaskaan."

Tuulenpoika oli niin tosissaan.

Tarina tää ei pääty onnellisesti,

lehdet putosivat maahan asti.

Tuulenpoikaa ne kesän rakasti,

mutta syksyn tullen sen jätti.

Nyt se oli suruissaan,

sitä itketti.

Toiverikkaana se kuitenkin

uutta kesää odotti

Antoi anteeksi.

Rakkaudessaan !