Kuvatorstain haasteeseen Sunday smile,
joten jälkikäteen itselleni laitan "menneisiin kuviin"
tämän postauksen aiheesta.
Tämän kuvan otosta on jo monta kuukautta.
Se oli sunnuntai-iltapäivä.
Nyt sitä katselee jo huvittuneena,
mutta silloin kun näin kävi, olin kyllä totinen likka.
Olin netillä
ja laitoin tämän kattilan sisältöineen lämpiämään pikalevylle,
mutta en unohtanut sitä kylläkään sinne
vaan menin koneelle kirjoittaakseni yhden jutun.
Hetken kyllä mietin tekeekö seura kaltaisekseen
vaiko onko terveyteen tulossa jotain uutta.
Mutta en sitä vielä allekirjoita,
koska koneella istuessani ajattelin,
että tämän ehdin kirjoittaa vielä,
ennenkuin se kiehuu ja senkin tiesin tapahtuvan pian.
Niin jatkoin kirjoitukseni loppuun.
Tuoksukin tuntui jo nenässä ja tässä oli tulos hellalla.
Hyvä uusi Hackmannin kasarikin "paloi poroksi".
Voiko neste kiteytyä samanmääräiseksi,
huokoiseksi, koossapysyväksi,
ja tällaiseen olomuotoon aivan ällistyttävään?
Kyllä se voi, on todettava ja samalla sekin,
että
huolimattomuus on tämän postauksen ydinasia.
Nyt yritän muistaa !
Pikalevy ei kauaa tarvitse aikaa kuuden desin kiehumiseen.
Osaattekohan arvata, mitä keitin?
Kommentit