Lapsena "kerättiin" sisiliskoja saappaaseen.

Niistä tulikin aika kesyjä kun aina leikittiin samoilla kivikoilla ja heinikolla.

Uteliaita ovat vaikkakin nopsaliikkeisiä.

Upeanvärinen Ukko-Vaskinen, selkä pikku pilkullinen.

Katse hyvin tutkiva, en pelkää sua etkä säkään mua.

Kavereita ollaan oltu, lenkkipolulla usein tavattu.

Joka kerta moikataan kun täällä maastossa me kuljetaan.

Puhuttavan usein kuulee,

oot käärme, niin moni luulee

ja jopa sinut tappaa yrittää.

se on todella surullista ja ikävää.

Oot sisilisko harmiton, jalaton

ja todella aivan vaaraton.

Jospa ihminen etsisi tietoa,

 paremmin ymmärtäisi luontoa .

Hän voisi silloin jopa nauttia

ja sen

monimuotoisuudesta iloita.

ps. seuraavana päivänä käveltiin tietä lammensuuntaisesti poiketen reitiltä.

Surullinen näky tiellä katkottuna tämä hyödyllinen eläin.

Joku tappanut tämänkin vaskitsan, kuulin näin.

Mikä saa tekemään ihmisen tällaista luontokappaleelle ?

Täysin viattomalle, jopa hyvinkin hyödylliselle.