Klikkaa isommaksi ! 

Kuurankehdossa

Kuurankehdossa nukkuvat,

nuo pienet silmuvauvat.

Keväällä herää, avautuu

kun on allakassa toukokuu.

Harteillaan hennon vihreää

kaivaten alkavaa kesää.

Koivu oksiaan keinuttaa

ja hiirenkorvia tuudittaa.

Hyttyskeijujen tanssiessa

ja kehtolaulua laulaessa.

Seitsemän kukan taikaan,

jo juhannuksen aikaan,

koivu antaa kauneintaan,

vihdankin taas siitä saa.

Aika kuluu ja kesäkin,

saa syksy värin koivuihin

 kauniin kullanhohteisen

sävyn niihin keltaisen.

Lehdet silloin pudottaa,

syystuuli kun puhaltaa.

Kovin ottein, riipien

pois lehdet, vain jättäen

oksat talven suojaan,

peittonsa alle nukkumaan,

lumikehtoonsa valkeaan.

Kun sataa valkoista lunta

ne näkevät suvesta unta.

Nuo pienet silmuvauvat

kunnes taas avautuvat.

pm - 10