Mustia pöllinpäitä
paljon kyllä näitä
löytyy paikalta tältä.

Ei enää metsältä
eikä yhtään vihreältä

 täällä mikään näytä
vielä pitkään aikaan.
Mikä ihmisen saikaan
"hölmöläisten taikaan"
uskomaan tuohon.
muuntuvaan suohon.

Onhan tässä totta puolet,
 onhan poissa huolet
 noiden ötökkäin, luulen.
Kun puut lahoutuu
 ja maahan kaatuu,
 elokin iloksi muuttuu. 
Vaan ihminen on sellainen,
sillä logiikka hullunlainen,
 ja toiminta sen sekavainen. 
Tänään tätä, huomenna toista,
 eikä luonto kai moista
sulata kauan, se muistaa,
 mitä sille on tehty,
se on kyllä nähty.
Kyllä jotenkin täytyy
 sen siitä nousta,
tään ikeen alta juosta.
Saakohan se tuosta
ihminen kiitosta ?
Ei, luulenpa niin.
Katsellen taivaisiin
ja sen sineen
ajattelen murheellisena,
vieläkö tulevilla
sukupolvilla
on metsää
missä kulkea.
 

pm - 07 -