1-DSC08403.jpg

Tuttu tie lapselle, oiva paikka, hyvä apaja.

Usein mentiin padolle, kädessä onkivapa.

Matoja, pitkiä lieroja, suuria kastikoita

tai vikkeliä, punaisia, pieniä listikoita.

Porukalla kanssa poikien kului aika onkien.

Aina muutama sintti äidille, joskus ne meni kanoille,

ainakin punsilmäsärjet nuo. Ruotoja paljon ne suuhun tuo.

Vuosikymmenten takaa, kuvat mieleen palaa.

Maisema muuttuu ja kun kontaktit puuttuu,

sitä muistoihin havahtuu ja " riisuutuu "

elämän ehtooseen vaikka ajatukset

ne usein vievät lapsuuteen.

.