Kuisketta polun varrella
Kesäheinä ja ahomansikka, sydämmet täynnä rakkautta.

Lapsuuden maisemassa, tuolla metsän reunassa,
varrella polun pienen, rakkauden tuon tiennen
alkaneen niin nuorena, sydämmissä puhtaana.
Siellä kasvoi kesäheinä, nuori, norja suoraselkä.
Yli polun kumartui ja rakkaalleensa lausui:
Sinä ahomansikka, punaposki pullukka,
olen tässä katsellut, varttumistas ihaillut.
Helluntaista juhannukseen, kukastasi marjaan punaiseen.
Katsohan sä tänne päin, kuiskaan Sulle hiljaa näin:
oot ensirakkaus mulle, sen sanoa tahdon sulle.
Sun poskeasi silitän ja rakkauslauluun viritän,
soinnin aivan uuden, sen annan matkaan tuulen.
Kaikille se kertokoon, miten onnellinen oon,
Sun kanssas punapullukka, mun ihanainen,
rakas, oma mansikka !

pm-12