Koivussa räkätteli rastas.
- kas, kas, mitäs sinä, kysäisi kaskas !
Siihen sitten rastas lipevästi vastas:
- tuutkos minun minun armaaksein, omaksi kullaksein ?
Oot niin sievä, kauniskin, omaksein sut tahtoisin !
- kuuleppas rastas, tähän tomerasta vastasi kaskas:
- enpä oikein ymmärrä pointtias tätä, mutta olen hyvä ystäväsi.
Asiaa tätä on tarkoin mietittävä ja sitten vasta päätettävä.
- jotenkin mua tää ehdotus arveluttaa, joten ollaan ystäviä vaan !
Sinä siellä koivunoksalla ja minä täällä niittyruoholla.
Kommentit