DSC02011.jpg

Koivussa räkätteli rastas.

- kas, kas, mitäs sinä, kysäisi kaskas !

Siihen sitten rastas lipevästi vastas:

- tuutkos minun minun armaaksein, omaksi kullaksein ?

Oot niin sievä, kauniskin, omaksein sut tahtoisin !

- kuuleppas rastas, tähän tomerasta vastasi kaskas:

- enpä oikein ymmärrä pointtias tätä, mutta olen hyvä ystäväsi.

Asiaa tätä on tarkoin mietittävä ja sitten vasta päätettävä.

- jotenkin mua tää ehdotus arveluttaa, joten ollaan ystäviä vaan !

Sinä siellä koivunoksalla ja minä täällä niittyruoholla.