Taisin olla "toukan onnetar"

kun rentun ruusun kaunotar

oli joutua variksen suuhun.

Kuts, kuts ..  !!!, varis lensi puuhun.

Katseli, vaakkui, uhitteli,

rumia varmaan mulle puheli.

Nappasin toukan käteheni,

horsmaa mukaan ja pussiin,

sitten kuljetin sen kotiin.

ja asutin "merkkarihotelliin."

Petasin pehmeää, kosteaa alle,

tarjosin horsmaa iltapalalle.

Napostelu alkoikin heti.

Vatsa täysi, jo kutsui peti.

Aamulla sitten " huoneen siivous "

ja tietenkin puhtaaksipetaus.

Alkoi aamupalan rouskutus.

On se aikas hausta otus.

Silmiäkin on kait neljä.

Eihän toki, vain peläytellä

se tahtoo noilla kahdella,

valesilmillään  suurilla.

Omat pienet on piilossa

tuon suuren pääkopan alla.

Toukan nimesin Elsaksi,

"kohtalon lapseksi. "

Elsa on nyt jo koteloitunut.