Ikkunasta katseltiin Ruskan kanssa harakoiden taistelua sen luusta.
Ensin niitä oli yksi, mutta pian ilmestyi toinenkin ja kolmas, neljäs,
viimein vielä yksi lisää.
Kova taistelu kuka pääsee apajalle
ja toisen tultua äänekkäästi poisajamaan sitä ja muita pyrkijöitä.
Syömisestä ei tahtonut tulla mitään riidan seurauksena.
Nekin viuhauttavat pyrstöään ja siipiään pelotellakseen kaveriaan,
hassunnäköistä touhua.
Ruska kyllä vähän huomautti haukulla, että luu on kyllä minun,
mutta ei vaivautunut ulos rähisemään samaan sakkiin
kun oli sen kalunnut kaikesta hyvästä jo paljaaksi.
Kommentit