Jo tulla saa, lämpö ja aurinko.
Oottaa istujaa, tää penkki autio.
Hioutunutta kristallia, kuin lasia ja timanttia.
Vapautunut kivisilta ja järvenselkä.
Hyinen huhtikuun ilta, mutta vedessä ui telkkä.
Tuuli työntää hilemassaa kohti rantaa.
Ei tarvitse luovuttaa, sovinnolla antaa
talvi kevään tulla aina.
Silloin kun on sen aika !
Jäiset kellot soittaa
ihanaa hilemusiikkia jäistä.
Kun huomisaamu koittaa,
paljonko jäljellä on näistä
kirkkaista kristalleista.
Vain muisto menneestä talvesta !
Mutta niin sen on oltavakin !
Jokainen vuorollaan,
se on luonnon kiertokulku.
Kommentit