Mansikki, mun oma lehmäni,
suloinen lemmikkini.
Pyyteli kesäksi koreaa mekkoa,
siirsin ja siirsin sen ompelua.
Kesän se loikoili ilkosillaan,
altaan reunalla, tuijan alla tuohduksissaan.
Kuurosateet sitä kasteli, myrskytuuli kurasi.
Kuvaa siinä kunnossa en kehtaa laittaa,
Mansikille se tuottais vain mielipahaa.
Ei se ollut mukavaa, ei lainkaan kivaa
mielestä Mansikin ja oikeassahan se olikin !
Sisälle sen vein syksyllä, hyvittelin sitä kylvyllä.
Pyylevä ja painava on Mansikki,
pesussa sen paino vielä nousi.
Lämpimälle lattialle, muttei pahnapedille
pääsi yöksi se nukkumaan.
Uudesta mekostaan uneksimaan.
Kukkia kolttuunsa se haluaa.
ja mansikoita tietenkin.
Vielä yhden perhosenkin.
Niitä niin se rakastaa.
Nyt on suoritettu puunaaus. Ensi vuonna alkaa tuunaus !
Kommentit