lauantai, 22. syyskuu 2018

21.9.2018 Aarteita

 

DSC09149.jpg

lauantai, 22. syyskuu 2018

20.9.2018 Viidakossa

DSC_1025-normal.jpg

Aurinkoinen päivä, taivas sees, on syksyntuntua ilmassa.

Kesän kukat jo kaikki kukkineet, amppari kipuaa horsman varressa.

Kuningatarko tää lienee, joka talvipesää etsinee ?

Kiirettä tuo jo kyllä pitää, pian muuttuu syksyn sää.

Alkaa sateet, tulee pakkaset. Suojaan on päästävä alta niiden.

 

perjantai, 21. syyskuu 2018

19.9.2018 Toukkakierre

 

DSC00826-normal.jpg

Onpa tässä kiva paikka päiväunosille. Ihanaa, kun kukaan ei häiritse !

Näin tuumailee toukkakierre ollessaan päikkäreillä.

DSC00829-normal.jpg

Lennähti lehdelle siihen kaveri pitkine tuntosarvineen.

Ihmettelli hetken, rupesi sitten uteleen

Mikäs sua " pyörryttää ", kun ruotos tekee noin ympyrää ?

DSC00831-normal.jpg

Toukka silmiään siristeli pikkasen, ei kait ollut se seurallinen,

ajatteli kaveri tuntosarvinen.

Niin kiva jutella ollut ois. No, ei kun ei, meen sit pois !

torstai, 20. syyskuu 2018

18.9.2018 Karvaisia

DSC02262.jpg

Karvalaukku lapsudesta, karvarousku nuoruudesta,

nyt sitten vanhana, hieno suolasieni luonnosta.

Tänä vuonna paljon niitä, eiköhän pari litraa itelle riitä.

Mummoille ja papoille omansa vielä ja tutuille, sukulaisille pyytämänsä.

Toimintatapa tämä, pitää kaikki tyytyväisenä.

tiistai, 18. syyskuu 2018

Makrotex/teemaextra, tärkeä

Sieniveitsi, se on tärkeä kun metsässä sieniä keräilee.

Mutta aina sitä ei kerkeä, kun kiintoisia juttuja kuvailee ???

Huomata nimittäin, mihin sieniveitsensä pudottelee.

DSC02019.jpg

Vasta kotiotullessa kun koppaansa katsoo, näkeekin, ei veistäni siellä oo.

Pieni paniikki hetken aikaa, sitten muistelo retkestä alkaa.

Siinä paikkaa vielä oli matkassa kun löysin kanttarellei ja katkoin niiden jalkoja.

 Veitsi oli varmasti kädessäni velä silloin. No, mutta sitten herää kysymys, milloin ?

Enää en muuta muistakaan kun näin kauniin limasienen, ihan pienen

ja sitä aloin kuvaamaan. Veitseni kai pudotin

jäi se siihen odottamaan - päivään seuraavaan.

Jatkon matkaa alas rinnettä, ilman mitään kiirettä.

DSC02018.jpg

Kuvaamisessa on se hyvä puoli itselleni, että voin sillä toistaa reissuni.

Metsätielle palasin takaisin ja tätä pantterikärpässientä kuvasin.

Kai sen veitsenikin siihen sitten pudotin ! Illalla kamerastani reissuani tutkin

ja aamulla paikalle autolla ajelin. Metsään kameratutkani kanssa suunnistin.

Juuri  tuossa se oli, nyt muistin sen, tuon kuvaamani kärpässienen.

Ja seurassa sen joku kiilsi, aamuauringosta suorastaan nautti.

Nimelläni varustettu, lahjaksi saatu, oma sieniveitseni.

En ilosta itkenyt, en polulla hyppinyt, mutta iloiseksi tulin ja onnellinen olin.

Veitseni laitoin tuppeen ja korin alimmaiseksi talteen.

Tilalle otin käteeni kertakäyttöisen, veitsen valkoisen ja muovisen.

Sillä ihan hyvin pärjää, kun sieniä vain eteen sattuessa kerää.

Sientenkeruu on isännän hommaa, emäntä muuta metsässä tuunaa.

Reippaana jatkoin syvälle metsään, ei siellä näkynyt muita ketään.

Rinteeseen kipusin kuin silloin ennen, jo ainakin kymmenisen vuotta sitten.

Mitä näkivätkään silmäni mun, sammalissa " sienipellon istutetun. "

DSC02099.jpg

DSC02100.jpg

Hyvin toimikin veitseni tää, kyllä se metsäreissuillenikin kamuksi jää.

Suuri muovikassillinen torvareita, ihanan suuria, puhtaita noita.

Jalkuset katkoin jo metsässä, ei hommaa niin paljon enää edessä

kotona kuin hakaisu ja kuivatus. Niin, ja maukkaan sienikeiton valmistus.