Oikullinen kevät tämä 2024. Oli jo aivan lumetonta

ja leskenlehdetkin fanittivat auringolle,

mutta sitten takatalvi yllätti 30 sentin lumella. Sekin suli pois, vaan ei viel talvi luovuttanut avaimia keväälle. Lunta taas kolattavaksi asti .

Raparperit on sitkeitä ja nyt jo niistä saisi pienoisen piirakan.

Sitä on sitten sieltä ja täältä naposteltu, syöminkeihin oikein panostettu.

Popsittu mehikasvit lumet kaapien, tuijat nyrsitty torsoiksi haukaten.

Ja mitä on jälkeen jätetty, sitä katsoo emäntä nyt.

Papanoita pyöreitä ja pitkuja, tuo silmiin tuo itkua.

Mutten osaa olla vihainen, olihan tuo talvi oikullinen.

Einettä tarvii jokainen ja onhan tuo lannoitekin tarpeellinen.

Joten sujut ollaan. Kesän voisitte pysyä kartanolla,

pikkasen kauempana pihasta.

Kurret on piilottaneet tammenterhonsa läjiin.

Kasat paljastuivat lumen sulettua.

Pikku-Maisa on käynyt usein tammessa ja syö viime syksyisiä terhoja,

 kun osaa vielä avata pähkinäpönttöä.

Se on niin pikkuinen ja tummanruskea,

 sirpakka pihan ilopilleri.

Mutta jotain kaunista maasta nousee kohti valoa.